Urapuhetta matalalla kynnyksellä 

Pandemia-ajan jälkeinen arki synnytti tarpeen uudenlaisille yhteisöllisille uraohjauskohtaamisille, joissa muidenkin opiskelijoiden näkökulmat ja kysymykset ovat osa kudelmaa. Hankenin ja Helsingin yliopiston urapalveluissa tiedetään nyt, että avoimella kahvikutsulla pääsee pitkälle. 

Sinä torstaina Helsingin yliopiston uraohjaajatiimi lähti Zoom-linjoilta intoa puhkuen. Oli maaliskuu 2022, ja uraohjauksen tanskalaisen professorin Rie Thomsenin keynote-puheenvuoro Valtakunnallisessa uraohjauspäivässä oli juuri päättynyt. Elettiin koronan jälkimaininkeja, joissa opiskelijoiden fyysinen paluu kampukselle oli vielä enemmän toive kuin tosiasia, ja huoli opiskelijoiden puuttuvasta yhteisöllisyyden kokemuksesta kuului henkilökunnan puheissa toistuvasti. Vapaamuotoisten kohtaamisten mahdollistaminen tuntui tärkeämmältä kuin koskaan. 

Omaan tutkimukseensa (Thomsen 2017) linkittyvässä puheenvuorossaan Thomsen oli esitellyt kiehtovan ajatuksen uraohjauksesta yhteisöllisenä käytäntönä. Siinä uraohjaus tuodaan ohjaushuoneiden suljettujen ovien takaa ohjattavien omiin arkiympäristöihin, kuten kirjastoihin ja kahvihuoneisiin, ja avoimeen dialogiin kutsutaan myös yhteisön muut jäsenet kokemuksineen ja kysymyksineen.

Tätä olisi kokeiltava, mutta miten? Olisiko ohjaajien aika napata termoskannulliset kahvia ja teetä kainaloihinsa ja lähteä päivystämään yliopiston käytäville? 

Hankenin ensimmäiset Career Coffee -urakahvit keitettiin opettajanhuoneessa tammikuussa 2022, ja perinne on jatkunut siitä lähtien kuukausittaisena. Helsingin yliopistossa vauhtiin päästiin saman vuoden syyskuussa, kun uraohjaajat ja taloon projektirahoituksen turvin saadut opinto-ohjaajat aloittivat yhteiset Keskiviikkokahvit kahden kampuksen avoimissa tiloissa. Syksyn 2023 alussa toiminta laajennettiin kattamaan kaikki yliopiston neljä kampusta, vetovastuu siirtyi kokonaan uraohjaajille ja nimi vaihtui Kampuskahveiksi.

Liian pientä aihetta ei ole 

Uraan ja työelämään liittyvät pohdinnat heräävät eri ihmisillä eri tavoin, eri aikoina ja lukemattomista eri syistä. Onkin ymmärrettävää, että henkilökohtaisesti hedelmällisimmät tuumailun tarpeet eivät opiskelijoillakaan osu usein tutkinnon ehkäpä ainoan työelämäkurssin tai vuoden tärkeimmän työelämätapahtuman aikatauluihin.  

Vaikka Hankenin ja Helsingin yliopiston ”urakahvien” käytännön toteutukset poikkesivat jonkin verran toisistaan, tavoite oli molemmissa yliopistoissa sama: tarjota opiskelijoille säännöllinen, rento ja helposti lähestyttävä hengähdyshetki, jonne voi tulla kaikkein haparoivimpienkin kysymysten kanssa ilman ajanvarausta tai agendaa. Viipyä voi kahvikupillisen verran tai täydet puolitoista tuntia, ja osallistua voi juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu. 

Kävijämäärä vaihteli muutamasta opiskelijasta muutamiin kymmeniin. Myös aiheiden kirjo oli laaja ja eli osittain lukuvuoden vaiheiden mukana. Hankenilla keskustelut liikkuivat muun muassa verkostoitumisen, (kesä)työnhaun, mentoroinnin ja ulkomaanharjoittelupaikkojen ympärillä. Jos joku toivoi CV- tai LinkedIn-pikakommentteja tai täsmävinkkejä hakulomakkeiden täyttämiseen, hän sai apua myös niihin. Helsingin yliopistolla tyypillisiksi keskustelunaiheiksi nousivat esimerkiksi oman alan työmahdollisuudet, kansainvälisen opiskelijan työnhaku, mielenterveyden haasteet, vaihto-opinnot, opintojen loppuun saattaminen ja opiskelualan vaihtoon liittyvät pohdinnat. 

Tapaamisille ei oltu määritelty valmista teemaa, vaan kaikenlaiset kysymykset ja tilanteet toivotettiin tervetulleiksi kahvipöytään. Olennaista oli, että opiskelijat pääsevät puhumaan tilanteistaan tai pohdinnan aiheistaan juuri sellaisina kuin ne heille sillä hetkellä näyttäytyivät. 

Kohtaaminen tuo kasvot palveluosoitteille 

Joskus seuraava askel on tarkoittanut henkilökohtaisen ohjausajan varaamista, joskus muiden neuvontapalveluiden puoleen kääntymistä, toisinaan taas tutustumista hyvään sivustoon, josta opiskelija ei ole ollut vielä tietoinen. Parhaimmillaan opiskelijat innostuivat suosittelemaan toisilleen kursseja, verkostoja ja tapahtumia omien kokemustensa pohjalta. 

Kahvikupin äärellä ei ollut tarkoitus – eikä yleensä mahdollistakaan – sukeltaa pitkiin luottamuksellisiin keskusteluihin. Sen sijaan kohtaamiset toimivat tärkeinä eteenpäin ohjauksen paikkoina: yhdessä on etsitty se seuraava askel, jonka opiskelija voi halutessaan ottaa.

Yksi yliopistoarjen yleisistä haasteista lienee se, että samaan aikaan kun opiskelijat eivät tunne kaikkia heille tarjolla olevia tukipalveluita, henkilökunnan keinot kohdennettuun ja oikea-aikaiseen opiskelijaviestintään ovat varsin rajalliset. Mutta kun opiskelija istahtaa ohikulkumatkallaan hetkeksi viereen ja kertoo tilanteestaan omin sanoin, on ohjaajankin helppoa – tai ainakin mahdollista – kertoa oikeasta palvelusta oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Pisteet yhdistyvät, ja lähtöään tekevän katse kirkastuu: ”Hei kiitos tosi paljon vinkistä! Mä katson sen jutun.” 

Nykyisille opiskelijoille ei ole enää itsestään selvää, että he pääsevät tapaamaan yliopiston henkilökuntaa kasvotusten. Urapalvelut eivät ole poikkeus, sillä etukäteen aikataulutettujen ohjaus- ja neuvontatilanteiden ulkopuolella suuri osa keskusteluista käydään sähköpostitse. 

”Te olettekin olemassa, ettekä olekaan vain sähköpostiosoite!” Tämä opiskelijan spontaani kommentti syyskuisilla Kampuskahveilla vahvisti, että tilausta ohjaustoimijoiden fyysiselle läsnäololle kampuksilla todella on. Opiskelijoiden on tärkeää voida nähdä, että henkilökunta on todella olemassa, paikalla heitä varten ja valmiina auttamaan. 

Muutossuunnitelmia ja matkamietteitä

Molemmissa yliopistoissa kahvihetket aloitettiin ketterällä kokeilumentaliteetilla, ja matkaa on taitettu nyt lähes parin vuoden ajan kokemuksesta oppien ja toimintatapoja kehittäen. Matkaan on mahtunut monia erisuuruisia muutoksia. 

Helsingin yliopistossa Kampuskahvit vaihtuivat uraohjaajien kuukausittaiseen ajanvarauksettomaan läsnäoloon kaikilla kampuksilla. Kampuskahvien tarina siis päättyi ainakin tältä erää, mutta tammikuusta lähtien ovet ovat olleet avoinna entistä useammin ja kerralla pidempään. Hankenilla urakahveja keitellään jatkossakin, mutta urapalveluiden omissa viihtyisissä tiloissa. 

Vaikkei kokeiluista voi vetää suuria johtopäätöksiä, muille aiheesta kiinnostuneille saattaa joka tapauksessa olla apua seuraavista havainnoista ja ajatuksista: 

• Uraohjauksellisista teemoista ei aina synny avointa ja yhteisöllistä dialogia kovin helposti, varsinkaan toisilleen tuntemattomien opiskelijoiden kesken. Ohjaajien on tärkeää olla valmiina fasilitoimaan keskustelua herkällä korvalla ja muistuttaa, että paikalle voi myös tulla vain kuuntelemaan. “Yhteisöllinen urapuhe” voi vaatia harjoittelua kaikilta osapuolilta.
• Joskus kahdenkeskeiset keskustelut toimivat paremmin kuin yhteiset, ja sekin on ok. Tärkeintä on, että jokainen paikalle saapunut tulee kuulluksi. 
• Kun mahdollisuuksia matalan kynnyksen kohtaamisiin tarjotaan säännöllisesti ja riittävän usein, on yliopiston tarjoamalla tuella ja opiskelijan tarpeella suurin todennäköisyys osua yksiin. Jo pelkkä tieto siitä, että tukea on tarvittaessa saatavilla, voi olla opiskelijalle henkilökohtaisesti merkittävä. 

Ja ehkä tärkeimpänä muistutuksena meille kaikille, jotka suunnittelemme ja toteutamme palveluita suurella sydämellä: aivan yksinkertainenkin toteutus voi olla toimiva ja sellaisenaan riittävä, kunhan se sopii yhteisön arkeen. Ihmisten yhteen tuomisella on tässä ajassa erityistä arvoa, ja siksi kynnys kannattaa pitää mahdollisimman matalana myös järjestelyissä. Ei siis niinkään tarjoiluiden määrä tai puitteiden prameus, vaan lämmin tunnelma ja vahva läsnäolo. 
 
 
Kirjoittajat:

Johanna Ruhanen, uraohjaaja, Helsingin yliopisto

Henna Konsti, Manager, Hanken International Talent

Thomsen, R. (2017). Career Guidance in Communities: A Model for Reflexive Practice. Derby: International Centre for Guidance Studies, University of Derby. Ladattavissa pdf-muodossa osoitteesta: https://repository.derby.ac.uk/download.