Tutkinto, työelämä ja tyytyväisyys

Pohdintoja yliopistojen urakyselyn tuloksista

Onko työelämässä tärkeintä arvostus, palkka vai työn sisältö? Jäin pohtimaan tätä, kun tutustuin yliopistojen uraseurankyselyn tuloksiin. Siihen ei kyselystä löytynyt vastausta, mutta se selvisi, että tähänastiseen työuraansa on tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen kaksi kolmasosaa maisteritason vastaajista. Jos mukaan lasketaan työuraansa melko tyytyväiset, niin osuus kasvaa 87 prosenttiin.

Hyvä niin, sillä työ on niin suuri osa elämää, että tyytyväisyys työhön on yksi hyvinvoinnin tärkeä peruspilari.

Mistä sitten syntyy työtyytyväisyys? Vastauksia on monia: hyvästä työyhteisöstä, riittävästä palkasta, työsuhteen jatkuvuudesta ja työstä saatavasta arvostuksesta. Minä kuitenkin nostan tässä kirjoituksessa etusivulle työn merkityksellisyyden sekä omien kykyjen mukaiset työtehtävät.

Merkityksellisyyden kokeminen työssä on itselleni yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Työn on oltava oman arvomaailmani mukaista – minun työni vuoksi maailma ei ainakaan huonone, ei täyty turhalla materialla tai huonolla sisällöllä eikä kannusta ylikulutukseen. Toivon, että omalla pienellä panoksellani avitan ihmiskuntaa eteenpäin kohti kestävämpää elämäntapaa, ja haluan, että työni tuloksista seuraa jotain hyvää luonnolle.

On myös tärkeää kokea olevansa riittävän hyvä työssään. Kaikissa työtehtävissä ei voi eikä tarvitse olla huippuhyvä, mutta onnistumisen kokemuksia tarvitsee jokainen. Liian vaativa työ stressaa ja aiheuttaa riittämättömyyden tunteita, liian helppo työ ei anna tyydytyksen ja onnistumisen kokemuksia.

Lääkärit ja LUT:sta valmistuneet tyytyväisimpiä

Kyselytulosten mukaan kaikkein tyytyväisimpiä tutkintoonsa ja työuraansa ovat lääkärit ja hammaslääkärit, jotka ovat arvioineet tyytyväisyyttään pisteillä 4,8–4,9 (asteikolla 1–6). Tyytymättömämpiä ovat luonnontieteilijät: arvosanan alle 4 olivat antaneet muun muassa biotieteistä ja maa- ja metsätaloustieteistä valmistuneet.

Korkeakoulujen väliset erot ovat pieniä, useimmat korkeakoulut saivat tutkinnostaan arvosanan 4,2. Tyytyväisimpiä tutkintoonsa olivat Lappeenrannan-Lahden teknillisestä yliopistosta (LUT) valmistuneet (4,6).

Käy tarkistamassa oman alasi ja opinahjosi tulokset Vipusesta.

Uraseurantakyselyn mukaan maistereista 68 prosenttia on vakituisessa kokopäivätyössä, tohtoreista vain 52 prosenttia. Silti 90 prosenttia tohtoritutkinnon suorittaneista on tyytyväisiä siihen, että tohtorintutkinto on tullut suoritettua. Vaikuttaa siis siltä, että tohtorit ovat tyytyväisiä työhönsä, vaikka tohtorius ei automaattisesti tarkoitakaan turvattua asemaa työelämässä. Ehkä väitöskirjan parissa vietetyt vuodet ovat olleet merkityksellisiä ja kasvattaneet tieteellistä ajattelutapaa siinä määrin, että tohtorit päätyvät itselleen mieluisiin työpaikkoihin, vaikka ne eivät olisikaan vakituisia?

Omaan työuraani on mahtunut niin riemuvoittoja, suurta tyytymättömyyttä kuin epätoivon hetkiäkin, mutta onneksi myös jaksoja, jolloin olen tuntenut tasaista tyytyväisyyttä ja merkityksellisyyttä työssäni. Sille, jonka elämässä työtyytyväisyyden pilkahdukset ovat liian himmeitä ja harvassa, haluan kertoa, että sinulla on koko loppuelämä aikaa kasvattaa tyytyväisyyttäsi. Se tapahtuu ehkä vaihtamalla työpaikkaa, opiskelemalla uudelle alalle tai muuttamalla omaa asennetta.

Ja jos olet juuri nyt työtön, niin usko ja luota siihen, että sinua odottaa hyvä työpaikka heti seuraavan mutkan takana!

Työ tekijäänsä neuvoo, mutta työelämäkoulutustakin voi kehittää

Uraseurantakyselyyn vastanneiden mielestä nykyinen yliopistokoulutus antaa hyvän pohjan oman alan teoreettiseen osaamiseen, tiedonhankintataitoihin, systemaattisen ja analyyttisen ajattelun taidoille sekä kykyyn oppia ja omaksua uutta. Hienoa! Suomalainen koulutusjärjestelmä on monessa mielessä maailman huippua ja sellaisena sen täytyy pysyä.

Mutta kehittämiskohteitakin löytyy.

Olen kymmenkunta vuotta kouluttanut Oulun yliopiston tohtoriopiskelijoita tiedeviestinnän eli tieteen popularisoinnin kurssilla. Laskelmieni mukaan olen kohdannut noin 500 väitöskirjan tekijää. Vaikka joukkoon on mahtunut kymmeniä kokeneita esiintyjiä ja lahjakkaita kirjoittajia, on kurssi suurimmalle osalle ensimmäinen systemaattinen kosketus viestinnän maailmaan.

Kun huomaan, että opiskelijalla syttyy oivalluksen valo – hänellä on mahdollisuus vaikuttaa ympäröivään maailmaan tutkimuksensa kautta, ja sen vuoksi hänen on tärkeää osata kertoa tutkimuksestaan yleistajuisesti – saan valtavan onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemuksen. Olen onnistunut herättämään nuoressa tutkijassa halun kertoa tutkimuksestaan laajemmalle yleisölle ja vaikuttaa epäkohtiin.

Mutta koska tiedeviestinnän kurssini on vapaaehtoinen, ei se tavoita kaikkia tohtorikoulutettavia, eikä yhtään maisteria, valitettavasti. Viestintäosaaminen on tärkeä työelämätaito, samoin kuin vuorovaikutus-, yhteistyö- ja neuvottelutaidot. Kuten mikä tahansa ominaisuus tai taito, viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat toisille luontaisempia ja helpompia kuin toisille, mutta yhtä kaikki ne ovat kehitettävissä olevia taitoja. Soisin, että jokainen korkeakoulusta valmistunut olisi käynyt edes yhden viestintäkurssin ennen työelämään astumistaan.

Kirjoitin vastikään ammattijärjestön lehteen jutun luonnontieteiden ja tekniikan alan työvoimakoulutuksesta, jossa opiskeltiin muun muassa projektinhallintaa. Opiskelijat olivat yhtä mieltä siitä, ettei yliopistokoulutus ole antanut heille valmiuksia projektityöskentelyyn. Kuitenkin lähestulkoon koko nykyaikainen työelämä perustuu projekteihin, joten eikö olisi aika ottaa projektinhallintakurssi korkeakoulujen opetusohjelmaan?

Uraseurantakyselyn ja oman näkemykseni perusteella näissä työelämävalmiuksissa tarvittaisiin koulutusta ennen työelämään siirtymistä:

1. projektinhallinta: osaan projektityöskentelyn perusteet ja hallitsen yleisimmät projektinhallintatyökalut
2. esiintymistaidot ja puheviestintä: osaan valmistella hyvän esityksen ja tiedän, miten voin kehittää esiintymistaitojani; olen valmis kohtaamaan median edustajan (lehdistö, TV, radio)
3. kirjallisen viestinnän koulutus: osaan kirjoittaa hyvän tiedotteen ja blogikirjoituksen
4. neuvottelutaidot: tunnen neuvottelutekniikoiden perusteet ja osaan perustella ja esittää ehdotukseni vakuuttavasti
5. itsetuntemus ja itsensä johtaminen: tiedän, millainen olen työntekijänä ja työyhteisön jäsenenä; osaan suunnitella työni ja johtaa itseäni asiantuntijatyössä
6. lainsäädäntö: tunnen pääpiirteissään oman alani lainsäädännön ja työelämää säätelevät lait

Mitä työelämätaitoja sinä lisäisit listaan?

Käy lukemassa lisää uraseurantakyselyn tuloksista ja mieti, mitä juuri sinä tarvitset ollaksesi tyytyväinen työhösi.

Satu Räsänen

Kirjoittaja on filosofian tohtori, kaksinkertainen maisteri ja yhden erikoisammattitutkinnon sekä pedagogiset opinnot suorittanut keski-ikäinen tiedeviestijä-luonnontieteilijä, jonka omalaatuiseen työuraan on mahtunut monenlaista, mutta ei vielä yhtään vakituista työsuhdetta.

PS. Hyvä työelämä ja työtyytyväisyys ovat paljolti kiinni myös esihenkilön johtamistaidoista. Jotkut harvat syntyvät johtajiksi, kaikille muille esihenkilöasemaan pyrkiville suosittelen johtajuustaidon koulutuksia.