”Ura on matka työn, koulutuksen ja muun elämän läpi.”
— Tristram Hooley
Urasuunnittelussa on kyse kokonaisvaltaisesta tulevaisuuteen orientoitumisesta ja oman identiteetin työstämisestä. Sen keskeisimmät elementit ovat toimijuus ja merkityksellisyys. Yliopistojen uraohjaajien ja -palvelujen tehtävä on tukea opiskelijoitaan opintojen aikana omissa urasuunnittelun prosesseissaan kohti itselleen merkityksellisiä asioita. Nämä prosessit ovat luonteeltaan jatkuvia ja hyvin henkilökohtaisia.
Identiteettimme, elämänhistoriamme ja persoonallisuutemme vuoropuhelevat koko ajan ympäristömme kanssa. Pohtiessamme tulevaisuuttamme erilaiset kysymykset saattavat nousta merkityksellisiksi eri aikoina. Lisäksi esimerkiksi se, mistä olemme kotoisin, millaisia ratkaisuja olemme jo tehneet, keitä on lähipiirissämme, millaisia tarpeita ja toiveita näillä ihmisillä on tai mitä tapahtuu taloudessamme, voi vaikuttaa siihen, mitä ylipäänsä näemme itsellemme mahdolliseksi. Myös globaalit trendit heijastuvat elämäämme. Niinpä tulevaisuutta koskevat kysymykset ja pohdinnat ovat meille kaikille erilaisia.
Se on kuitenkin varmaa, että jokaisen meidän ura rakentuu tässä ja nyt. Tulevaisuuteen orientoituminen, toisin sanoen urasuunnittelu, on alkanut jo ennen opintoja ja jatkuu myös sen jälkeen. Jokaiseen suunnanottoon elämässä liittyy tai tulevaisuuteen orientoitumista, joskus strategisempaa, joskus sattumanvaraisempaa. Myös jokainen opintopäätös on urapäätös. Urasuunnittelu vaatii siis aktiivista ajattelua ja työstämistä, eikä se tapahdu itsestään.
Mistä urasuunnittelussa ja -ohjauksessa on kyse?
1) ”Ura” ei ole muusta elämästä irrallinen saareke, vaan se on kulkua työn, koulutuksen ja muun elämän läpi. Se on suunnanottoja siirtymävaiheissa ja suuntautuu usein kohti itselle merkityksellisiä asioita. Urasi on alkanut jo ennen opintoja ja jatkuu niiden jälkeen.
2) Urasuunnittelu on tulevaisuuteen orientoitumista ja vastausten etsimistä itseä askarruttaviin kysymyksiin ja näiden kysymysten muokkaamista kokemusten kertyessä. Tulevaisuuskysymykset aktivoituvat eri ihmisillä eri tilanteissa ja eri aikoina. Urasuunnittelu on siis erilaista eri ihmisille.
3) Uraohjauksen tavoitteena on tukea ohjattavan omaa toimijuutta tämän urasuunnittelun prosesseissa kohti itselleen merkityksellisiä asioita.
Urasuunnittelu tukee hyvinvointia ja motivaatiota
Urasuunnittelussa on kyse myös opiskelumotivaatiosta ja hyvinvoinnista. Aktiivisesti havainnoimalla ja tutkailemalla omien opintojesi, muiden kokemustesi ja tulevaisuuspohdintojesi välisten linkityksiä ja vaikutuksia omiin tulevaisuuskysymyksiisi et pelkästään tee urasuunnittelua, vaan pysyt elämän tyrskyissä myös paremmin perillä siitä, mikä opiskelussa on sinulle merkityksellistä ja mikä rooli opinnoillasi on muun elämäsi ja tulevaisuutesi kannalta.
Tutkimusten mukaan erityisesti nuoret aikuiset saattavat tänä päivänä olla hieman hukassa identiteettinsä kanssa: ulkoisen maailman kasvava epävarmuus ja lisääntyvä huolipuhe kääntyvät sisäiseksi epävarmuudeksi, joka saattaa aiheuttaa kuormitusta, ahdistusta, masennusta tai stressiä ja estää tulevaisuuteen orientoitumista. Tällöin nousevat herkästi mieleen myös koulutuksen ja oman kehittyvän asiantuntijuuden mielekkyyteen ja rooliin liittyvät kysymykset suhteessa omaan tulevaisuuteen.
Kohtaamiset ja kokemukset rakentavat identiteettiä
Opintoihin sisältyy usein esimerkiksi työelämä- tai asiantuntijuusopintoja, opintojen ohjausta ja muita kurssisisältöjä, jotka tukevat opiskelijan urasuunnittelua. Lisäksi esimerkiksi henkilökohtainen uraohjaus uraohjaajan kanssa tai urapalvelujen järjestämät tapahtumat tukevat samaa tavoitetta. On kuitenkin tärkeä huomata, miten monet muutkin toimet ja mahdollisuudet korkeakouluissa tähtäävät urasuunnittelusi tukemiseen ja uravalmiuksiesi kehittämiseen:
- Yleensä opintoihin kuuluu harjoittelua, joissa teoria ja käytäntö pääsevät vuoropuhelemaan. Harjoittelussa keskeistä on myös omien alaan liittyvien ajatusten testaaminen ja alan kulttuuriin ja toimijoihin tutustuminen.
- Myös esimerkiksi mentorointi tarjoaa samankaltaisia kurkistusluukkuja omaan alaan, toimijoihin ja työelämään.
- Myös työelämämessujen, simulaatioiden, erilaisten työnantajatapaamisten tai vaikkapa työ- ja harjoittelupaikkaportaalien perimmäisenä tarkoituksena on tukea opiskelijoiden työllistyvyyttä.
- Lisäksi esimerkiksi kansainvälinen vaihto, ainejärjestötoiminta ja kaikki opintojen ulkopuolinen toiminta voi tarjota sinulle paikkoja omalle reflektiolle ja sen pohdinnalle, kuka minusta on tulossa ja mihin olen menossa.
Seuraavassa kuvaajassa näitä kuvaavat vihreät soikiot. Osa on syvällä opintojen ytimessä, osa on työelämään, omaan alaan ja verkostoitumiseen liittyviä opinnollistettuja sisältöjä.
Kuvaaja havainnollistaa, miten tulevaisuuspohdintojemme ja asiantuntijaidentiteettimme kehittyvät opinnoissa (ja muilla elämänalueilla) hankittujen kokemusten kautta. Kyseessä on jatkuva ja hermeneuttinen prosessi: uudet kokemukset vaikuttavat ajatteluumme ja kokemukseemme itsestämme ja siihen, millaisten uusien kokemusten pariin seuraavaksi hakeudumme ja niin edelleen.
Mitä uraohjaajat tekevät ja miten?
Yliopistojen uraohjaajat työskentelevät monista eri teoreettisista lähtökohdista käsin ja monin eri menetelmin, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä uraohjausta.
Yhteistä uraohjaajien työskentelylle on kuitenkin se, että ohjattavan oma prosessi on aina keskiössä. Uraohjauksessa ohjattava nähdään aina oman elämänsä ja tilanteensa ensisijaisena asiantuntijana.
Uraohjaajan urateoreettinen ajattelu ei välttämättä opiskelijalle juurikaan näy ja ohjaajan oma käyttöteoria voikin koostua – ja usein koostuukin – eri teorioiden syötteistä ja ajatuksista. Uraohjaajat suosivat myös erilaisia lähestymistapoja, menetelmiä ja työkaluja, joita voivat olla esimerkiksi ratkaisukeskeisyys, voimavarakeskeisyys, narratiivisuus tai vaikkapa uramuotoilu.
Urateorian ja -tutkimuksen keskiössä on kuitenkin kysymys siitä, mistä urasuunnittelussa on oikeastaan kyse. Urateoriat lähestyvät tätä kysymystä hieman eri tavoin:
- Matching-teorioissa haetaan yksilön ja ympäristön (esim. työpaikan) yhteensopivuutta.
- Kehityspsykologiset teoriat lähtevät siitä, että meillä on eri elämänvaiheissa vaiheita, joissa teemme tulevaisuuttamme koskevia ratkaisuja, mutta myös biologinen ikämme määrittelee sitä, kuinka kypsiä näihin ratkaisuihin kulloinkin olemme.
- Urasuunnittelu voidaan nähdä myös hyvin kognitiivisena prosessina, joissa keskiöön nousee se, miten teemme päätöksiä.
Tällä hetkellä vallalla olevissa postmoderneissa urateorioissa ympäristön merkitys huomioidaan aiempaa vahvemmin. Niille yhteistä on epävarmassa maailmassa toimimisen tukeminen korostamalla:
- omien elämänteemojen tunnistamista ja työstämistä;
- resilienssiin ja pystyvyyden kokemukseen perustuvaa muuntuvuutta ja
- pitkän aikavälin identiteettiprosesseihin perustuvaa jatkuvuutta.
- Kantaa saatetaan ottaa myös sattumaan tai kaaokseen.
Uraohjaaja ei ole opettaja, joka kaataa tietoa ohjattavan päähän, vaan turvallinen tukihenkilö, kuuntelija ja keskustelukumppani, joka kulkee rinnalla ja tukee ohjattavaa matkalla eteenpäin tämän omalla polulla.