Korkeakoulun uraohjaaja törmää toisinaan opiskelijoiden ajatuksiin, jotka vähättelevät harjoittelua tai lopputyötä. Ikään kuin ne olisivat jotain, mikä on pakko saada alta pois, että voi aloittaa uran. Kuten uraohjaajina tiedämme, molemmat ovat erinomaisia työkaluja uran rakentamiseen – ja toki arvokkaita ihan itsenäänkin. Tässä blogissa käydään läpi muutamia ajatuksia, miten opiskelijaa voi tukea ottamaan kaikki hyöty irti harjoittelusta tai lopputyöstä.
Harjoittelu hidastaa tai vauhdittaa
Aluksi on syytä pohtia, mitä opiskelija toivoo harjoittelulta sekä tulevalta työltä, uralta ja elämältä. Jos valmistumisen jälkeen siintää varma työpaikka ja työsopimuskin on kenties jo allekirjoitettuna, voi toki ajatella, että harjoittelu ja opinnot muutenkin on vain suoritettava nopeasti loppuun. Jos samalla yleinen työllisyystilanne on heikko, on työssä aloittaminen erittäin houkutteleva vaihtoehto.
Silti on syytä pysähtyä pohdintojen äärelle. Viekö tarjottu työ kohti haluttua elämää? Etenkin alanvaihtajalle saatetaan tarjota töitä, jotka voivat tuntua houkuttelevilta, mutta todellisuudessa vetävätkin taaksepäin, eivätkä auta etenemään kohti tahtotiloja ja uraa, jonka eteen on opiskellut vuosia.
Täydelliset, hyvät tai edes kiinnostavat harjoittelupaikat voivat etenkin hankalassa työmarkkinatilanteessa olla työn ja tuskan takana – jos sielläkään. Kannattaako silloin vain tehdä ”jotain” tai hyväksilukea jokin aiempi työkokemus? Tätä on katsottava opiskelijan kokonaistilanteen kannalta. Harjoittelun puuttumisen ei ehkä kannata antaa viivästyttää valmistumista, jos tulevaisuus on selkeä. Kuitenkaan valmistumiseen ei välttämättä kannata kiirehtiä, jos halutulle uralle on hyötyä relevantista – tai mistä tahansa – harjoittelusta.
Harjoittelussa opiskelija pääsee varsinaisen työkokemuksen lisäksi reflektoimaan omaa tekemistään uudessa ympäristössä, oppimaan erilaisista työskentelytavoista käytännön työn lisäksi organisaatio- ja tiimikulttuurien tasolla. Miten samoja aiheita käsitellään eri paikoissa? Miten tiimien sisällä ja välillä kommunikoidaan? Mikä tekee miellyttävästä kollegasta miellyttävän ja mitä häneltä voisi oppia ja omia omaan työhön? Miten itse voisi olla miellyttävä kollega ja tuottava työntekijä?
Lopputyö voi suunnata uraa tai uratavoitteet lopputyötä
Paljastaako opiskelijan lopputyö jotain uutta ja ihmeellistä maailmastamme? Hieno juttu, todella hyvä suoritus, onnittelut tekijälle. Ai ei paljasta? Siitä ei ollut kenellekään mitään hyötyä? Harmi, ettei lopputulos ollut odotettu, mutta ei työ turha ollut.
Selkein hyöty lopputyön valmiiksi saamisessa on tietenkin se, että se on valmistumisen edellytys. Oleellisempia hyötyjä ovat kuitenkin lopputyön aikana saadut opit ja mahdollisuus käyttää lopputyötä oman osaamisen ja kiinnostuksen ”brändäämisenä”. Lopputyön aihe kun on usein opiskelijan arvoihin tai kiinnostukseen perustuva oma valinta – toki toisinaan ohjaavan opettajan myötävaikutuksella.
Lopputyön aihetta valitessa opiskelijan kannattaakin kysyä itseltään, voisiko aihe kiinnostaa myös työelämässä myöhemmin. Jos ei, on syytä pysähtyä pohtimaan, saako lopputyöstä tällöin itselleen sen, mitä siltä toivoo. Mitä muutoksia työn aiheeseen voisi tehdä, jotta se olisi lähempänä tekijänsä ammatillisia ambitioita? Riittääkö näkökulman tai menetelmän muutos, vai pitääkö koko aihe ruksia yli?
Entä jos ei tiedä, mitä haluaa tehdä työkseen valmistumisen jälkeen? Lopputyö on hyvä tilaisuus kokeilla, mitä se voisi olla. Opiskelija voi perehtyä johonkin tutkintoonsa liittyvään osaan, joka vetää puoleensa tai tehdä laajemman katsauksen kiinnostavaan tehtävään tai koko toimialaan liittyen. Minkälaista tutkimusta tai kehitystä erilaisissa organisaatioissa tehdään? Miten jokin oma suosikkiteoria näyttäytyy käytännössä eri toimijoiden arjessa? Lopputyö voi siis toimia opiskelijalle toimialatuntemusta lisäävänä työkaluna, vaikka itse käsiteltävä aihe ei olisikaan elämän suurimpia intohimoja.
Lopputyötä voi hyvin käyttää oman ammattibrändin rakentamiseen, mutta omaa tulevaisuutta ei tarvitse lukita lopputyön aiheeseen. Ja jos valintavaiheessa aihe on kiinnostanut, mutta osoittautuukin myöhemmin epämiellyttäväksi, ei omaa ammattiprofiilia tarvitse lopputyöhön sitoa väkisin. On ihan ok, jos lopputyö on vain väline valmistumiseen. Jotain siitä ja sen aikana oppii, ja oppi itsessään on riittävä hyöty.
Verkostoja harjoittelusta ja lopputyöstä
Lopputyö on erinomainen tekosyy olla yhteydessä lähes kehen tahansa oman alan ammattilaiseen. LinkedInissä tai sähköpostitse lähetetty lyhyt ja selkeä viesti saa usein myönteisen vastaanoton, eli ainakin jonkinlaisen vastauksen. Viestin on syytä olla tiivis ja selkeä ilman turhaa selittelyä, kuten: ”Hei, teen lopputyötä aiheesta X ja luin, että olet vastuussa yrityksesi toiminnasta asiassa A. Sopisiko sinulle haastattelu ensi viikon torstai-iltapäivänä esimerkiksi etänä?” Tässä esimerkkiviestissä on 174 merkkiä, ja LinkedInin yhteydenmuodostuksen saateviestin maksimimerkkiraja on 200. Tilaa jaarittelulle ei todellakaan ole, ja parempi niin. Yksityisviestiin toki mahtuu pidempikin teksti.
Jos lopputyöhön liittyvään haastatteluun löytyy muutama oman alan päättäjä ja viestiin kohteliaan kieltävästikin vastanneita kertyy muutamia, alkaa opiskelijalla jo olla oikein hyvä verkostopohja alalla. Tässä LinkedIn on erinomainen työkalu. Yhteydenoton myötä henkilön voi lisätä omaan verkostoon ja aikojen saatossa, kun ainakin silloin tällöin reagoi näiden mahdollisiin julkaisuihin tykkäyksellä ja varsinkin kommentilla, alkaa omakin nimi nousta esiin ihmisten mielissä. Toki aktiivisuutta kannattaa osoittaa lähinnä aidosti itseä kiinnostavien aiheiden tiimoilta.
Myös harjoittelu on hyvä alusta verkostoitumiselle. Paras tapa verkostoitua kun on olla ihmisten seurassa, ja työpaikoilta ihmisiä monesti löytyy. Ammatillisessa verkostoitumisessa hyötyä on myös siitä, että tekee työnsä hyvin. Muutaman kuukauden harjoittelun aikana ehtii jo jättää itsestään vahvan ammatillisen mielikuvan ihmisiin, jotka voivat tulla vastaan muissa yhteyksissä uran edetessä. Ehkä joku heistä haluaa palkata kohtaamansa harjoittelijan myöhemmin, tai ehkä harjoittelija itse on jonain päivänä asemassa, jossa haluaa palkata jonkun vanhoista kollegoistaan. Molemmat onnistuvat paremmin, kun on itse jättänyt positiivisen jäljen hyvällä työllä ja asenteella.
Tarkennetaanpa kuitenkin vielä, mitä tässä tarkoitetaan hyvällä työllä. Sillä ei nimittäin tarkoiteta loistavia tuloksia ja pitkiksi venyneitä päiviä diaesitysten täydellisiksi hiomisen äärellä, vaan parhaansa tekemistä omien lähtökohtien ja mahdollisuuksien valossa sekä tilanteeseen sopivalla tavalla. Avun kysymistä, kun ei itse osaa. Tiimityötä. Kokonaisena olemista itse koettujen heikkouksien ja puutteidenkin äärellä. Muiden ihmisten auttamista, tukemista ja huomioimista, lämpöä, rehellisyyttä, ystävällisyyttä. Vaikka hyvään tulokseen pyritäänkin, työn lopputulos on sivuseikka. Oleellista on tapa tehdä työtä.
Harjoittelu ja lopputyö tarjoavat opiskelijalle niin paljon erilaisia mahdollisuuksia, että uraohjaus on erinomainen paikka käydä aiheesta keskustelua. Miten harjoitteluun tai lopputyöhön liittyvät päätökset vaikuttavat tavoitellun uran saavuttamiseen? Mitä tarkemmin tulevaisuuden tahtotila on mielessä, sen tietoisempi voi ja pitää olla valintojen vaikutuksista.
– Esa Hukkanen
Kirjoittaja on uraohjauksen asiantuntija Helsingin yliopistolla. linkedin.com/in/esahukkanen/
Julkaistu:
30.11.2024