Green guidancella kuilujen yli!

Green Guidance ohjauksen välineenä kriittisissä uran siirtymäkohdissa korkea-asteen koulutuksessa

Heini Hult-Miekkavaara, uraohjauksen asiantuntija, Helsingin yliopisto.

17.9.2023

Elämme ekososiaalista, eksistentiaalista kriisiä, jonka siemenet kylvettiin teollisen vallankumouksen alussa noin 260 vuotta sitten, ja joka kiihtyi nopeasti “suuren kiihdytyksen” (the Great Acceleration) alkamisen myötä noin 70 vuotta sitten. Tänään yritämme sammuttaa tuota kriisiä; tulipaloa, joka ei enää ehkä tukahdu, tai joka ainakin vaurioittaa kotiamme tavoin, joita emme osaa vielä ennustaa.

Kenellekään ammattikuntamme jäsenelle ei enää pitäisi olla yllättävää, että myös meidän uraohjauksen asiantuntijoiden on aktiivisesti käsiteltävä asiaa. Olemme kaikki varmastikin joutuneet kohtaamaan huolestuneiden ohjattavien kysymyksiä, tai keskustelleet heidän mahdollisuuksistaan vaikuttaa työllään ja urillaan esimerkiksi ilmastokriisin hillintään.

Pahenevat ekososiaaliset kriisit vaikuttavat siihen, mitä on oikeudenmukainen työ, joka tarjoaa ihmisille elämisen mahdollisuudet ja merkityksen. Toisaalta työelämä on keskeisessä asemassa globaalien ympäristö- ja ekologisten haasteiden käsittelemisessä. Uraohjaus ei siten ainoastaan käsittele yksilöiden henkilökohtaisia ura-asioita, vaan toimii transformatiivisena voimana yhteiskunnallisessa muutoksessa. Tämän muutoksen laajuus työelämässä ja urissa on niin perustavanlaatuinen, että uraohjauksen perusteitakin voidaan kyseenalaistaa ja uudelleenarvioida. Esimerkiksi Peter Plant peräänkuuluttaa uraohjauksen paradigmanmuutosta green guidanceen.

Tiedämme, että meillä on keinoja – ja vastuu – olla ekososiaalisesti tietoisia työssämme. IAEVG:n vuoden 2023 julkilausuma esimerkiksi toteaa: ”…ohjaustyössä on huomioitava myös toimintamme ympäristövaikutukset sekä palvelemiemme asiakkaiden ja yhteisöjen toiminta. Tämä edellyttää, että ohjauksessa pidetään mielessä ekologiset, planetaariset ja sosiaaliset peruslähtökohdat”.

Onneksi meillä on käytössämme jo paljon ohjauksen työkaluja sekä kriittinen perusymmärrys ja asenne, jotka juontavat juurensa siitä ajatuksesta, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioiminen on aina ollut alamme peruskivi. Ymmärrys siirtymisestä fossiiliteollisuudesta ja -yhteiskunnasta – ja post-fossiilisten urien aikaan – antaa meille lisää tietoa ”kuinka” etenemme tässä muutoksessa. ”Kuinka”-kysymyksen  lisäksi meidän on oltava tietoisia siitä,  ”milloin” on oikea aika vihreälle ohjaukselle tai uraohjauksen käyttämiselle vipuna kestävyyssiirtymässä.

Olen huomannut, että meillä on mahdollisesti tiettyjä kuiluja korkea-asteen koulutusjärjestelmässä, jolloin voisimme käyttää vihreän ohjauksen metodologiaa sekä yksilöiden koulutukseen liittyvien urasiirtymien epäjatkuuvuskohtien tilkitsemiseksi että yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseksi.

Ainakin näiden mahdollisten epäjatkuvuuskohtien yli voimme rakentaa siltoja:

1. Kuilu toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen välillä. Suomen kansallinen perusopetuksen opetussuunnitelma on sisältänyt kestävän kehityksen tavoitteita ainakin vuodesta 2007 lähtien. Ekososiaalinen kasvatus on ollut toisen asteen opetussuunnitelmassa ainakin vuodesta 2019, kun YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja ajatus globaalista kansalaisuudesta sisällytettiin opetukseen lukioissa. Voimme tietysti keskustella siitä, kuinka hyvin olemme onnistuneet, mutta ainakin periaatteessa olemme kouluttaneet ympäristötietoisia koululaispolvia jo jonkin aikaa. Mitä tapahtuu, kun he siirtyvät korkea-asteen koulutukseen? Onko jatkuvuutta vai kohtaavatko opiskelijat yhtäkkiä erilaisen asenteen opinto-ohjelmissaan verrattuna siihen, mihin he tottuivat perus- ja toisen asteen koulutuksessa?
2. Kuilu niin kutsuttujen kestävyystieteiden ja ”muiden” tieteenalojen välillä. Kaikki tieteenalat voidaan ja monissa tapauksissa myös tulkitaan kestävyystieteiksi, tai niitä voidaan ainakin opettaa ja tutkia eri kestävyysnäkökulmista. Luokittelen tässä kuitenkin, jotta näkisimme edelleen vallitsevan taipumuksemme ajatella tieteenaloista ja opetuksesta kuten työstä ja urista; että on olemassa yhtäältä ns. kestävän kehityksen roolit ja toisaalta ne roolit, joissa ei tarvitse edistää oikeudenmukaista vihreää siirtymää. Tämän vuoksi opiskelija, joka ei opiskele opiskele eksplisiittisesti kestävyystieteeksi määriteltyä tieteenalaa, saattaa olla tietämätön siitä, miten hänen alallaan ja osaamisellaan voi edistää kestävyyssiirtymää.
3. Opintojen ja työllistymisen välillä vallitseva kuilu. Vaikka yhä useammat organisaatiot ja toimialat ovat tietoisia tarpeestaan kestävyysosaamiselle, opiskelijat eivät välttämättä tunnista ja löydä erilaisia rooleja, joissa voivat hyödyntää osaamistaan – varsinkin silloin, kun heidän osaamisensa on monitieteellistä tai vasta emergenttiä kestävyysosaamista.
4. Kuilu kestävän elämäntavan ja uran välillä. Monet opiskelijat saattavat jo tehdä useita merkittäviä elämänvalintoja elääkseen planetaaristen rajojen puitteissa, mutta eivät vielä näe, miten rakentaa uransa edistämään tätä tavoitetta. Urakäsitys saattaa olla liian rajoittunut kattamaan vain esimerkiksi työllistymisen tai työpaikat. Laajempi urakäsite, joka sisältää useita elämänrooleja, voisi auttaa heitä rakentamaan kestävyysorientoituneen ja vastuullisen uran.

Nämä kuilut voivat aiheuttaa ristiriitaa sen suhteen, mitä opiskelijoilta odotetaan, ja millaisia odotuksia, suunnitelmia ja tulevaisuuden näkymiä heillä itsellään on. Ne ovat kriittisiä siirtymäkohtia, joissa uraohjauksella voidaan sekä herättää tietoisuutta systeemisestä muutoksesta että tarjota tukea siirtymävaiheeseen. Uraohjauksella on jopa mahdollisuus vaikuttaa koulutusjärjestelmään ja yliopistojen yhteiskunnalliseen rooliin kestävyyssiirtymässä.

Green guidancen ei tarvitse rajoittua pelkästään uraohjaukseen. Koska kyse on systeemisestä ja transformatiivisesta muutoksesta, sitä voisi käyttää laajemminkin yliopisto-opetuksessa. Monimutkaisten ongelmien ymmärtäminen edellyttää moni- ja poikkitieteellisiä lähestymistapoja. Tarvitsemme lisäksi näkökulmia ja kokemusta myös akatemian  ulkopuolelta. Vihreää ohjausta voitaisiinkin käyttää metodologiana kestävyystieteessä eri tieteenalojen ja muun tiedon integroimisessa ja näkyväksi tekemisessä.

Joten milloin siis käyttää green guidancea?

→ Kun meidän on kurottava umpeen kuiluja kriittisissä koulutuksen ja uran siirtymissä – ja opintojen ja uran kokonaisuudessa.

→ Kun meidän on tehtävä näkyväksi moni- ja poikkitieteellisiä yhteyksiä systeemisessä muutoksessa.

→ Kun meidän pitää kirkastaa, miten opiskelijan osaaminen ja opintoala tukevat kestävyyssiirtymää

→ Kun meidän pitää kirkastaa, miten opiskelijan uravalinnat edistävät kestävyyssiirtymää.

Yksi huomio lisää kysymykseen ”milloin”. Kuten hyvin tiedämme, urasuunnittelukysymykset aktivoituvat eri henkilöillä eri aikoihin. Jotkut alkavat pohtia niitä erilaisten elämäntilanteiden tai tapahtumien seurauksena, kun taas jotkut miettivät niitä enemmän tai vähemmän jatkuvasti opintojensa aikana. Valitettavasti tämä planeetta palaa sellaisella nopeudella, että emme enää voi odottaa yksilöiden itse kiinnostuvan sen sammuttamisesta. Me, on varmistettava, että opiskelijat ovat tietoisia siitä, että työelämä ja urat ovat peruuttamattomasti muuttumassa,  ja että heillä on mahdollisuus vaikuttaa niihin – ja että itse asiassa heidän uransa ovat avain yhteiskunnalliseen muutokseen ja tulipalon sammuttamiseen.

Lisätietoa: Mitä on green guidance?

• Green guidance liittyy kestävään kehitykseen, ympäristötietoisuuteen ja vastuuseen ekosysteemistä.
• Se käsittelee sellaisten töiden ja työpaikkojen valintaa, jotka vähentävät ympäristöhaittoja ja lisäävät tietoisuutta vihreiden urien merkityksestä.
• Se kannustaa yksilöitä harkitsemaan uravalintojensa ympäristövaikutuksia ja tasapainottamaan työn ja elämänsä muita osa-alueita niin, että ne edistävät elämäntapaa, joka tukee terveyttä, taloudellista turvallisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Di Fabio A and Bucci O (2016) Green Positive Guidance and Green Positive Life Counseling for Decent Work and Decent Lives: Some Empirical Results. Front. Psychol. 7:261.doi: 10.3389/fpsyg.2016.00261